Porvoolainen käsityöläinen Tarja Heikkilä loihtii
koivurisuista upeita käyttöesineitä ja taideteoksia.
Tee sinäkin elämänkiemura!

Harva tulee ajatelleeksi, että kauneuden kokeminen luetaan kuuluvaksi ihmisenä olemisen perustarpeisiin. Sen sijaan jokainen on kuullut hokemaksi asti, että kauneus on katsojan silmässä. Tarja Heikkilä näkee risuissa enemmän kuin ne, jotka pitävät risua ruusun vastakohtana, roskana.

Luontotaiteilijan ei tarvitse välttämättä ravata sen enempää taidenäyttelyissä kuin samota erämaita. Luontoelämyksiin riittää oma tontti, ja lähes kaikki materiaalit löytyvät sieltä.

- Minulla on täällä kaikki: kalliota, metsän reunaa, pusikkoa, peltoa, kiviä ja vettä, Tarja
summaa.

Runsaat kymmenen vuotta sitten Tarja Heikkilän ja Aapo Pääkön perhe muutti Porvoon Ilolaan. He raivasivat pöheikköön lastenvaunujen mentävän polun, jotta pellolle päästiin perusta maan kasvimaata.

Talo rakennettiin kalliopohjalle, joten kivikkopuutarha muodostui luontevasti etupihalle. Rinteestä löytyi jääkauden jättämiä lohkareita, jotka kaivettiin esiin ja järjesteltiin oman mielen mukaisesti. Miehen saaman Obelix-kompleksin hyödyt näkyvät nyt harmoniana.

- Puutarhan rakentaminen, kivien asettelu ja rakenteiden teko on kuin pitkää hiekkaläatikkoleikkiä, Tarja kuvailee. Puutarha on hänelle ensisijaisesti esteettinen kokemus.

Metsän sylistä piazzalle

Pian pihaan alettiin luoda vihannesmaan lisäksi erilaisia tiloja. Ne saivat nimekseen Metsän syli, Piazza Piccolino, lirislampi ja Kirsikkalaakso.

Piazza Piccolinon keskellä on kiveys, jonne johtaa kaksi polkua. Keväällä piazzaa ympäröivät sipulikukat, kuten narsissit, pikarililjat ja krookukset. Myöhemmin kesällä nousevat korkeat perennat, jolloin neljän neliön piazzalla voi istuskella katseilta piilossa.

Tontin alareunaan ruopattiin lirislampi, jossa voi uida. Siitä myös pumpataan kasteluvettä.

Alkukesästä vaaleanpunainen sammalleimu tekee mattoa pihan perällä. Sen jälkeen kukkii timjami vähän violetimpana. Kukkalaikut näkyvät talolle asti. Loppukesästä hennonsinervät
syysasterit ilmestyvät pihan reunoille kuin pilvet.

Erikoisuuksiakin kertyy ajan kuluessa. Tarjan pihalla kasvaa muun muassa karhunvadelmaa, kirahvinkukkaa, lännenpursua ja kompassikukkaa.

- Erikoisen kasvikokoelman hankkiminen ei ole päämääräni, vaan kauniiden kokonaisuuk-
sien ja runsaiden istutusten rakentaminen. Peruskasveiksi käyvät vahvat maatiaiskasvimme,
kuten malva, illakko, ukonhattu, tulikukka, kultapallo, keisarinkruunu ja isohirvenjuuri.

Risuista taidetta

Tarja Heikkilä on alun perin valmistunut kotiteollisuuskoulusta kutojaksi. Nykyään hän on
kuitenkin enemmän taittaja, graafikko, valokuvaaja ja taiteilija.

- Oikeastaan tämä on sitä samaa kutomista kuin alkuperäinen ammattini. Materiaalina
vain on koivurisu, Tarja sanoo.

Hänen mielestään risu on hyvä materiaali juuri siksi, että se on niin arkinen, helposti
saatavilla ja halpa. Lopulta se palautuu takaisin luontoon.

- Minulla on tarve rakentaa näennäisesti tarpeettomalle uusia merkityksiä. Kun siinä onnistuu, sen tuntee sisällään. Siinä on myös tekemisen päämäärä ja palkinto.

Sama pätee puutarhassa. Kiven paikka, polun sijainti tai portin muoto on mennyt kohdalleen, kun sisimmässään voi tuntea hykerryttävän hyvän olon väristyksen.

Risuaidanteesta risurunoihin
Tarjan ensimmäiset risutyöt olivat suojuksia muovisille istutusastioille. Nyt hän tekee erilaisia koreja, astioita, seinätöitä ja kärhötelineitä.

Kupolikattoinen majakin tuli kokeiltua. Lapset olivat innokkaasti mukana sen punomisessa, vaikka yleensä he mieluummin tekevät suunnitelmia paperille. Äiti on kerännyt lasten ideat kansioon, jota selaamalla inspiroidutaan yhä uudestaan.

Kun maja ränsistyi, se purettiin, mutta tilalle rakennettiin kasvihuone. Sen ylpeys on viiniköynnös 'Zilga; joka teki 20 litraa satoa. Viime hankkeenaan Tarja Heikkilä on kaivanut kalliota esiin takapihan rinteestä.

- Siinä laakeassa aurinkoisessa paikassa olisi oivallista järjestää risunpunontakursseja, hän haaveilee.

Kurssitoiminnan perustamista pohjustavat lukuisat näyttelyt, joissa Tarja Heikkilä on ollut mukana. Hänen töitään on ollut esillä Tonttukeskus Aarstun vinttigalleriassa Lapinjärvellä, Suomen ympäristökeskuksessa Helsingissä ja Porvoon Taidetehtaassa.

Runoilija Maija-Liisa Mäen kanssa hänellä oli risuruno-näyttely ilomantsilaisessa aittagalleriassa.

Tarja Heikkilä on kokeillut myös olkea, asuuhan hän kuuluisan Postimäen vieressä. Siellä punottiin olkihattuja jo vuosisadan vaihteessa.

Tarja on yhdistänyt olkea ja risua varsinkin seinäteoksissaan. Töitä voi ihastella nettiosoitteessa kuvajamielLfi.