TEIJA TUISKU, KOTIpuutarha 1/2005
Puutarhaliiton julkaisema erikoislehti

Tarja Heikkilän koivurisuista punoma pyöreä astia noudattelee luonnonkivien muotoa. Astiat sopivat kukkaruukuiksi tai ruukunsuojuksiksi. Risutöiden tekemiseen tarvitaan koivunoksien lisäksi vain metallilankaa, jolla oksaniput sidotaan yhteen.

Käärmeisiin on saatu ilmeikkyyttä ja elävyyttä yhdistämällä kouvunrisuja ja kullanhohtoista olkea. Selässä näkyvä siksak-kuvio paljastaa eläimen kyyksi. Käärmeet sopivat koristeeksi kesähuoneen tai vaikkapa olohuoneen seinälle.

Risuista, kävyistä ja lieosta työstetty maahinen on hauska esimerkki siitä, mitä kaikkea luonnonmateriaaleista voi tehdä. Maahishahmo siirtyi Lapinjärvellä pidetystä näyttelystä Tarjan kotipihan lammikon vahdiksi. Risutöihin käyvät kaikenpituiset, myös lyhyet koivunoksat.

Tarjan taiteelliset työt ovat yksinkertaisen graafisia. Olkien ja koivunrisun yhdistelmä on osa kolmiosaista seinäteosta. Myös kattauksissa risutyöt pääsevät hyvin esille. Tarjan haaveena on tehdä juhlapöytäkattaus, jossa tarjoiluastiat sekä koristeet on punottu risuista.

KOIVUNRISUSTA TAIDETTA

•Porvoon takametsissä asustavalta Tarja Heikkilällä on koivunrisujen sitominen hyppysissä. Asia valkenee heti, kun punojan pihapiiri tulee näkyviin kuusikon keskeltä. Risutöitä on kaikkialla: kallionkoloissa, portailla ja seinillä. Myös kodin monet tarjoiluastiat sekä taide-esineet on tehty koivu noksista.

Tarjan mukaan risutyötekniikka on yksinkertainen. Tarvitaan nippu risuja, metatlilankaa sekä innostunut käsipari punosta värkkäämään. Suureksi avuksi on luovuus ja hyvä mielikuvitus.

- Ensimmäinen työni syntyi kuin varkain. Naapurini oli kaatanut pihakoivun ja kokosin sen oksista linnunpesän ilman metallilankaa, Tarja muistelee.

Nykyisin lankaa kuluu paljon. Kädentaitaja sitoo risuniput yhteen tai puisalla metallilangalla, jolloin syntyy yksinkertainen kudos. Sitä voi käyttää sellaisenaan esimerkiksi mattona. Nelimetrinen risumattoon pisin, jonka Tarja on tehnyt tilaustyönä sisäterassille. Ruukunsuojukset tai risuastiat rakennetaan ympyrän muotoon, jolloin työstäminen aloitetaan
pohjasta. Risuja lisätään tasaisesti, ja astian seinää kohotetaan vähitellen ylös.

Tarja on perehtynyt myös pajunpunontaan. mutta paju materiaalina ei ole häntä viehättänyt yhtä paljon. Koivun tummat oksat päätyvät sitä vastoin yhä uudestaan hänen näppärien sormiensa taivuteltaviksi. Syyksi hän kertoo risutöiden vaivattoman työstämisen.

Materiaalin haaliminen on tekijän mielessä alati. Se kuulostaa ihmeelliseltä tässä metsien maassa, mutta eritoten risukursseja järjestäessään Tarja on todennut materiaalista olevan jopa pulaa. Omaan käyttöön risua löytyy lähinaapurustosta, sillä töihin kelpaavat lyhyetkin risut, eivät pel kästään pitkät, riippuvat koivunoksat.

Hyvä aika koivunoksien keräämiseen on loppusyksy, kun lehdet ovat varisseet maahan. Pakkasilla ei työhön pidä ryhtyä, sillä risut napsahtavat helposti poikki kylmässä. Tarjan kokemuksen mukaan oksat ovat käyttökelpoisia vielä keväällä, vaikka puu olisi kaadettu edellisenä syksynä.

Risutyöt kestävät Suomen ilmasto-olosuhteita yllättävän hyvin. Esimerkiksi Tarjan valmistama iso risuvati on ollut neljä vuotta taivasalla ulko keittiön tarjoiluastiana. Laakea astia on kauniisti patinoitunut vuosien saatossa. Pitkän iän salaisuudeksi paljastuu betoninen alusta, jonka pääl lä risut eivät maadu.

Risutöiden väri säilyy suhteellisen pitkään tummana, vaikka auringon sateet haalistavatkin värejä. Hauskan ulkonäön lisäksi töiden pitkähkö ikä ja tumma sävy ovat hyveitä ulkopuutarhan sisustamisessa. Risuista voi koota puutarhaan omintakeisia rakennelmia, kuten sermejä, kukkapenkin koristeita tai hahmoja.

- Mielestäni risu materiaalina ohjaa työn kulkua. Vastoin koivunrisujen luonnetta ei synny hyvää lopputulosta - silti tekniikan suomat mahdollisuudet ovat rajattomat.