Lähes unholaan painunut käsityötäitajien raakaaine koivurisu on kokenut uuden tulemisen ja saanut paljon ystäviä. Tarja Heikkilän taidekäsitöiden ja käyttöesineiden materiaaliksi koivurisu löysi tiensä muutama vuosi sitten.

Lapinjärven pelto- ja metsämaisemasta kotoisin oleva Tarja on elänyt lapsuutensa käsillätekemisen ilmapiirissä ompelijaäidin työtä tarkkaillen. Sama käsillä tekeminen on seurannut ja vienyt Tarjaa eteenpäin hänen monipuolisella urallaan. Taidekäsityöläinen, graafisen alan taitaja ja luontovalokuvaaja menetti sydämensä koivurisulle risunpunontakurssilla. Risu kietoi tekijänsä vahvaan siteeseen ja suhde on synnyttänyt tilaustöiden ohella koivurisunäyttelyjä ja opetustyötä koivurisukurssien muodossa. Tarjan viimeisin näyttely pidettiin alkutalvesta Suomen ympäristökeskuksessa Helsingissä. Kesällä Tarja osallistuu Porvoon taidetehtaan Salainen puutarha -yhteisnäyttelyyn sekä pitää myös näyttelyn synnyinseudullaan Lapinjärvellä, Rutumin kartanossa.

Näyttelyiden eräänä kantavana voimana Tarja mainitsee halunsa tehdä tunnetuksi koivurisun moninaisia käyttömahdollisuuksia ja -ideoita. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun meillä on tienvarret ja hakkuutyömaat täynnä käyttökelpoista ja helposti työstettävää luonnonmateriaalia, koivurisua. Risuröiden yhteydessä voi hyödyntää myös kierrätystä piilottamalla risusta tehtyjen suojaruukkujen sisään lasisia säilyketölkkejä maljakeiksi tai muovipurkkeja kukkaruukuiksi. Tarja on käyttänyt töissään risun kumppanina myös olkea. Muut luonnonmateriaalit kuten heinät, siemenkodat ja kotipuutarhan kasvikuidut odottelevat suunnitelmissa vuoroaan koivurisun seuralaiseksi. Risun ja oljen yhdistelmä on vienyt Tarjan osaamisen myös hänen asuinseutunsa Porvoon Ilolan kehityshankkeisiin. Ilolan Postimäki on yksi Alueellisen kulttuurin tuotteistamisen sekä Käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen hankkeiden kehittämiskohteista.Tarja on mukana Postimäen vanhan olkiperinteen ja oljen palmikointitaidon uudistamisessa ja ideoimassa uusia tuotteita. Postimäkeen onkin suunnitteilla erilaisia kursseja luonnonmateriaalien yhdistämisestä ja käytöstä käsityötaiteen materiaalina.

On taito nähdä metsä puilta

Koivun perinteinen läsnäolo valkokylkisenä kaunottarena suomalaisessa maisemassa on ollut lähes itsestäänselvyys. Muovin valtakausi hämärsi ajatuksen luonnonmateriaalien moninaisista käyttömahdollisuuksista ja risu miellettiin välillä lähinnä roskaksi. Kun asumusten lämmitykseen käytettiin vielä yleisesti puuta, hyödynnettiin polttopuitten hakkuista jääneet oksat ja risut kotitalouksissa. Kevätkesällä kaadetusta koivusta oksat kuoriutuivat helposti ja niistä valmistettiin entisaikaan vispilöitä ruuanlaiton työkaluiksi. Lehdettömään aikaan kaadetuista koivun oksista valmistettiin luutia ja risumattoja. Risumattoja käytettiin ulkorappusilla jalkojen pyyhkimiseen sekä mattoina kylmätiloissa kuten karjakeittiöissä ja saunan eteisissä. Nykyisin risumatot täydentävät ulkoterassien ja kuistien sisustusta sekä mattoina että seinävaatteina ja ne viihtyvät hyvin ulkoilman kosteudessa. Koivurisutyöt sopivatkin tästä syystä myös ulkokäyttöön erinomaisen hyvin. Risua työstettäessä tarvitaan metallilankaa, oksasakset, sivuleikkurit, ennakkoluulotonta asennetta ja kokeilunhalua. Kukkasidontalanka on osoittautunut käytännön työssä taipuisaksi ja samalla se maastoutuu risutyöhön hyvin. Koivurisu taipuu perustekniikassa vadeiksi, koreiksi ja amppeleiksi metallilankojen toimiessa punonnassa loimina. Puutarhaan ja pihoille koivurisusta valmistetut aidanteet, kasvituet, ruukuripäällykset ja tilateokset myötäilevät luonnon omaa väritystä haalistuen ajan myötä kauniisti ja muodostavat levollisen kokonaisuuden kasviston ja puiden kanssa.

Vaikka ekologisen ajattelun myötä metsien ja rakennustyömaitten hakkuujätteet korjataankin nykyisin osittain talteen ja jatkojalostetaan, on koivurisua silti runsaasti saatavilla myös risutöiden ja -taiteen materiaaliksi. Tarja Heikkilän ajatus lahonneen kotikoivun uudesta elämästä on ihanan lohdullinen ja luova. Jos pihakoivuvanhuksesi on elinkaarensa lopussa ja puun kaato on väistämättä edessä, kutsu ystäväsi koolle. Tehkää yhdessä koivun risuista taideteos kotisi pihapiiriin, niin koivu saa uuden tehtävän ja jää elämään entiselle asuinseudulleen. Risutöistä tulee niin hyvä olo, tiivistää Tarja.

Tarja Heikkilän nettisivut: www.kuvajamieli.fi

ELÄMÄNLIEKKI
Valmista oma "elämänliekkisi" Tarja Heikkilän ohjeisden mukaan.

Tarvitset työhön:

• kimpun koivurisua
• 1 m mittaisen harjateräspätkän
• metallilankaa sidontaan
• suoria ja vahvoja metallilankoja latvan
• taivutukseen
• oksasakset
• sivuleikkurit
• suojakäsineet

1. Aseta risukimppu harjateraksen ympärille siten, että terästä jää näkyville n. 20 cm matkalta. Harjateraksen avulla voit istuttaa elämänliekin" nurmikkoon, multaan tai vaikkapa puupölkkyyn.

2. Kiinnitä risunippu metallilangalla 1/3 osan kohdalta nipun tyvestä ja jatka langan kiertaämistä alas ja palaa kiertäen ylöspäin.

3. Lisää risuja työntämällä ne kimpun sisään siten, että risun tyvi jää piiloon ja kimpun paksuus ohenee tasaisesti ylöspäin.

4. Kun risukimppu saavuttaa harjateräksen pään, lisää tarpeellinen määrä vahvempia, suoria metallitankoja latvaosaan risujen sekaan.

5. Kierrä metallilanka latvaan asti ja palaa takaisin alas lankaa kiertäen. Kun saavut metallilangan aloituskohtaan, yhdistä lankojen päät. Leikkaa langat ja taita päät piiloon risujen joukkoon.

6. Kierrä latvaosa kaarelle tai taivuta se haluamaasi muotoon.