UUSIMAA 1.9.2007
teksti Outi Paappanen
kuvat Katja Juurikko

SYKSY ON OLKITÖIDEN AIKAA
Muuntautumiskykyinen materiaali taipuu moneksi

Himmeliin taitaa monella suomalaisella olla viha-rakkaussuhde. Suuritöinen ja näyttävä joulukoriste, mutta hankala säilyttää ja herkkä särkymään. Mutta löytyy perinteisille jouluriiputtimlle toki lukuisia muitakin vaihtoehtoja.

Olki on muuntautumiskykyinen materiaali. Tästä osoituksena on muutamakin olkitöitä käsittelevä kirjanen. Tuula Launosen ideoita oli kurssilla opiskelemassa ilolalainen Tarja Heikkilä. Hän puolestaan siirsi opin edelleen lapsiryhmälle.

Olki on ajankohtainen materiaalit juuri nyt, kun puinnit lähestyvät. Ei muuta kuin naapurin viljelijän juttusille. Lisäksi Ilola on otollinen paikka olkitöiden tekemiseen, löytyyhän kylältä vanhaa oljenpalmikoinnin perinnettä.

HIMMELIN AIKA ON OHI - OLKI SOMISTAA KODIN
Ajankohtainen materiaali on helppo ja hauska työstettävä

Olkityöt - himmeli ja olkipukki? Kyllä, mutta myös paljon muuta, kuten verhot, lampunvarjostimet, paperiarkit ja olkikoppakuoriaiset. Olki taipuu moneksi. Ja nyt jos koska on otollinen aika kerätä pelloilta raaka-ainetta. Rukiiin oljet ovat parhaimmillaan pari viikkoa ennen puintia, muut viljat juuri ennen puintia.

Ilolassa olkiperinne ja oljenpunonta elivät vahvana 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa. 1800-luvun lopulla perustettiin Porvoon olkihattutehdas, jonka hattuja pidettiin laadullisesti tasaveroisina ulkomailta tuotujen kanssa. Tuohon aikaan kotimaisuus oli lisäksi tuontita-
varaa halvempaa.

Muoti ei kuitenkin ollut yhtään vähemmän oikullista ja tehdas jouduttiinkin lakkauttamaan 1925. Myös oljenpunonnan aikakausi päättyi. Nyt olkiperinnettä halutaan elävöittää Ilolassa uudelleen.

- Oma taiteenlajini on risunpunonta, mutta innostuin kokeilemaan olkitöitä alastarolaisen Tuula Launosen kurssilla joitakin vuosia sitten. Sen jälkeen olen yhdistellyt töissäni molempia materiaaleja, kertoo Ilolassa asuva Tarja Heikkilä.

Tuula Launosen olkityökurssilla syntyneitä töitä Heikkilä on asetellut esille kotiinsa. Kevyet tylliverhot on koristeltu viiratuilla olkiruuduilla. Himmeli on saanut aivan uuden muodon seinävaatteena. Pahnatyyny lämmittää takamuksen alla syksyn viileillä puutarhakekkereillä.

Tarja Heikkilä on käyttänyt töissään enimmäkseen omassa pihassa kasvattamaansa ruista ja lyhteinä ostamaansa kauraa. Ruis onkin materiaalina monipuolisin. Kovapintainen olki on kestävä, pinta on kiiltävä ja värisävyissä löytyy vaihtelua. Launosen kurssikin oli nimetty "Rukiisen oljen kultainen renessanssi".

Tarjalla on kuistilla kattilallinen yön yli liotettuja ja kolme tuntia keitettyjä olkia.
- Olkien keittäminen on pakko tehdä ulkosalla, niistä lähtee aivan hirveä haju, hän sanoo.
Seuraavaksi oljen pätkät voidaan hurauttaa tehosekoittimessa halutunlaiseksi massaksi. Keittiönpöydällä on vadillinen hyvin kevyesti jauhaistua olkea. Niistä Tarja aikoo loihtia viiraamalla olkikuvioita. Perunajauholiisteri tekee vedestä hieman niljakkaan, mutta toimii kuivuessaan sidosaineena.

Tarja kauhaisee vadista verkkomuotilla olkia ja asettelee lätyskät solumuovin päälle. Tyllin läpi hän imee ylimääräisen kosteuden sienellä pois ja sivelee perunaliisteriä pintaan. Kuivuttuaan kuviot irrotetaan ja voidaan käyttää koristeluun tai vaikkapa ihan sellaisinaan lasin aliustana (toim. muom.).

Olkityöt ovat hauskoja ja helppoja toteuttaa vaikka lasten kanssa. Tarja pitikin Ilolan koululla lapsille suunnatun olkityökurssin viime kevättalvella, joka toteutui Uudenmaan kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin. Alunperin kutojaksi ja askarruttajaksi opiskelleen Tarjan kurssille tuli neljä poikaa ja seitsemän tyttöä.

Kerho kokoontui 12 kertaa. Siellä kokeiltiin niin perinteistä oljenpalmikointia kuin aivan uusia olkitaiteilijaTuula Launosen kehittämiä ideoita.

- Lapset olivat erityisen innostuneita läträämään perunaliisterin kanssa ja pitivät myös oljen silittämisestä. Kun olki silitetään auki kuumalla silitys raudalla, lähtee siitä aivan ihana tuoksu, Tarja kertoo.

Lasten työt koottiin kerhon päätteeksi näyttelyyn, joka on yhä nähtävillä internetissä.

Apurahaa Tarja Heikkilä ei ensi vuodelle valitettavasti saanut, mutta intoa vastaavanlaisen kerhon tai kurssiopetuksen järjestämiseen kyllä olisi tulevaisuudessakin. Innokkaita kurssilaisiakin löytyy, sen Tarja huomasi kansalaisopistolla vetämällään risutyökurssilla.

Lasten olkityöt löytyvät osoitteesta www. kuvajamieli.fi/olkikerho. Tuula Launosen olkitöihin voi tutustua osoitteessa www.olkigalleria.fi. Hän on myös julkaissut yhdessä Sirkka Lindellin kanssa kirjan nimeltä Olkiaarteet. Viisikymmentä perinteistä ja uutta koristetta löytyy puolestaan Eevi Lindenin ja Tuulikki Talvitien kirjasta Olkityöt.