<< Paluu artikkeliluetteloon

Aapo Pääkkö ja Harri Helle

Keskustelua voimavaraistumisesta
kysymykset toimittaja Elisa af Hällström

Tämän haastattelun pohjalta Elisa af Hällströmin kirjoitti
artikkelin Labyrintti lehteen 4/2006
Voimavaraistumisella on väliä - Omaisen kannattaa etsiä myönteisiä tavoitteita
http://www.omaisten.org/labyrintti.php?laby=2006_4#

1. Mitä ratkaisukeskeinen terapia tarkoittaa?
Mitä se on käytännön tasolla?

Aapo vastaa:
Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä perinteisesti ongelma muokataan tavoitteeksi ja aletaan työskennellä tavoitteen saavuttamiseksi. Asiakkaan arvostaminen ja hänen oman asiantuntemuksensa tärkeys korostuu työskentelyssä. Terapeutti tukee asiakastaan etsimällä poikkeuksia ongelmaan ja vahvistamalla niiden merkitystä. Lisäksi terapeutti pyrkii saamaan näkyväksi asiakkaan voimavarat ja vahvuudet. Monien ongelmallisiksi koettujen toimintatapojen takana, voi olla myönteinen tavoite. Näitten tavoitteiden esiin saaminen ja rakentavampien toimintavaihtoehtojen etsiminen on ratkaisukeskeiselle työtavalle ominaista.
Työskentelyssä pyritään asioiden saamiseen näkyväksi ja sellaiseen muotoon, että niistä voidaan puhua ja tapahtuvat muutokset saadaan keskustelussa näkyväksi. Tähän voidaan käyttää vaikkapa asteikkotyöskentelyn eri muotoja.

Ja Harri jatkaa:
Ratkaisukeskeisen terapian syntyvaiheissa ovat perheterapioiden eri muodot ja kehittyminen olleet vahvasti läsnä. Sen omimpina löytöinä ajattelenkin sitä hyvin vahvasti tavoite- ja voimavarakeskeisenä lähestymisenä asiakkaan elämän kysymyksiin ja niiden keskellä löytyviin uusiin ratkaisuihin. Minua kiehtoo siinä juuri elämän tapahtumiin sisältyvien poikkeuksien kanssa työskentely. Niistä nousevien uusien mahdollisuuksien kanssa kulkeminen on kuin safarilla olemista. Uusia löytöjä oman elämänsä tielle voi tehdä mitä yllättävimmissä paikoissa.

2. Mitä voimavaraistuminen tarkoittaa?

Aapo vastaa:
Jokaisella ihmisellä on kykyjä, taitoja ja valmiuksia, jotka eivät ole aina läsnä heidän arjessaan. Voimavaraistumisella tarkoitetaan, sitä että ihminen saa yhteyden näihin kykyihinsä ja taitoihinsa eli hänen oma toimijuutensa ja itseohjautuvuutensa vahvistuu. Käsitys siitä mitä olemme ja mikä on meille mahdollista, syntyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneessa työskentelyssä voimavaraistuminen tapahtuu arvostavassa vuorovaikutuksessa, joka tukee myönteistä käsitystä itsestä ja omasta pystyvyydestä. Voimavaraistumisen voisi sanoa olevan sitä, että ihmisestä tulee suurempi kuin ongelmansa, kun ongelmatilanteessa ihmisen kokemus voi olla, että ongelma on minua suurempi.

Ja Harri jatkaa:
Ratkaisukeskeisessä terapiassa pyritään luomaan sellainen ympäristö asiakkaan kysymyksiin ja elämänkokonaisuuteen jonka keskellä myös toiveikkuus tulevaisuutta kohtaan voi lisääntyä. Tavoitteiden asettaminen kunkin itsensä mittaisissa askelissa ja niiden selkeä tarkentaminen ja toteutumisen seuraaminen antaa käytännöllistä pohjaa voimavaraistumiselle. Ja näin myös kyky itse asettaa ja saavuttaa omia päämääriä lisääntyy.

3. Miten omainen voi löytää voimavaroja, vaikka hän on väsynyt tai umpikujassa, ja vaikka myös hänen omaisensa tilanne on vaikea?

Harri sanoo:
Omaisen kohdalla, niin kuin meillä kaikilla muillakin, kyse on koko ajan omasta elämänkokonaisuudesta, johon läheisen tilanne voimakkaasti vaikuttaa. Ratkaisukeskeisen terapian edellä lyhyesti tuodut näkökulmat ovat myös hänen voimavarojaan. Toisen läsnäolo voi muuttaa umpikujankin mahdollisuuden poluksi. Oma kysymyksensä on ajan rytmittyminen läheisen voimavarojen mukaan. Tässä voi vertaistuki tai ehkä kappaleen matkaa terapeuttikin olla sijaistoivon luojana.

Ja Aapo jatkaa:
Keskustelu voi auttaa näkemään asioita eri näkökulmasta ja tuottaa parhaimmillaan uusia ideoita ongelmallisten tilanteiden ratkaisemiseksi. Kuulluksi tulemisen kokemus voi olla voimiinnuttava ja tieto siitä ettei ole yksin asioidensa kanssa voi olla helpottava.

4. Onko olemassa tyypillisiä ongelmatilanteita, joihin tämä terapiamuoto yleensä
auttaa parhaiten?

Aapo vastaa:
Ratkaisu- ja voimavarasuuntautunut työskentely sopii monenlaisiin tilanteisiin.
Tilanteisiin, jossa ongelmaa on tuloksetta yritetty ratkaista ns. ongelmalähtöisesti, jolloin voimavara- ja ratkaisukeskeinen työote tuo jotain uutta näkökulmaa työskentelyyn. Kaikkia ongelmia voi lähestyä ratkaisukeskeisesti.
Mielestäni ytimenä ei ole menetelmä, vaan se että ihmisellä on mahdollisuus tulla arvostetuksi, kuulluksi ja joku auttaa perustellun toivon näkökulman esillä pitämisessä.

Harri jatkaa:
Meillä on käytännössä useita toimivia eri terapiamuotoja ja niiden muodostamia lähestymistapoja elämän eri tilanteisiin. Ratkaisukeskeinen työskentelytapa on siinä yksi muiden joukossa. Sen vahvuus on mielestäni joustavuudessa, avoimuudessa ja voimavarojen esiin kutsumisessa. Koen samalla, että tässä niin kuin muissakin terapiamuodoissa ja vertaistuessa, erityisesti syvän surun, menetysten ja mahdottomuuksien keskellä, tarvitaan kanssakulkijalta kiirehtimättömyyttä ja hiljaa olemisen herkkyyttä ennen kuin polkua avataan eteenpäin.

Millaisia tilanteita olette työssänne kohdanneet, jossa olette huomanneet
ratkaisukeskeisestä terapiasta olleen hyötyä?

Aapo vastaa:
Perheiden ongelmatilanteet, erityisesti tilanteet, joissa vanhempien ja nuorten välillä on ristiriitoja. Ongelmien muokkaaminen tavoitteiksi voi tuoda arkeen toiveikkuutta ja suunnata ihmisten tekemisiä ja ajatuksia myönteisemmin. Erityisen hyvin ratkaisukeskeinen lähestymistapa sopii toimintaan suuntautuneille ihmisille. Työtapa on todettu toimivaksi mm. erilaisista kulttuureista tulevien maahanmuuttajien kanssa.

Harri jatkaa:
Oma koulutus- ja työskentelytaustani on työnohjaus, työyhteisötyöskentelyt, perheterapeuttina ja sairaalapastorina toimiminen. Olen kokenut että ratkaisukeskeinen terapia teorioineen on paljolti sisäinen työskentelyasenne ja tapa. Tällä tavoin se toimii hyvin erilaisissa tilanteissa. Ja samalla toki on tiedostettava että eri ihmiset hyötyvät vaihtuvista työskentelytavoista.

<< Paluu artikkeliluetteloon