
PUNO RUUKKUUN PAJUPUU
Belgialainen pajupuu on joka pihan jännittävä
katseenvangitsija.
Sen punomiseen tarvitset vain tuoreita ja pitkiä pajunversoja,
neuvoo pajuharrastaja Tarja Heikkilä.
Teksti ja kuvat TARJA HEIKKILÄ
Vieraillessani tunnetun tanskalaisen pajunpunojan Sine
Jakobsonin puutarhassa ihastuin heti portilla isohkoon
pajupuuhun, jonka runko oli punottu vinoruuduiksi ja latvus oli
näyttävä vihreä pallo. Sisäpihalla oli
lisää ruukuissa kasvavia, eri tekniikoin punottuja pajupuita.
Pajupuuhun voi käyttää useita eri lajeja ja pituuksia.
Mitä pidempi pajunvitsa, sitä isompi puu. Itse käytän
usein omissa töissäni pihallani kasvavaa kaunista keltapajua
(Salix vitellina), sillä luonnonpaju on liian voimakaskasvuinen.
Lajia valitessani mietin, millaiseen punokseen vitsoja tarvitsen
eli kuinka paljon pajun tulee työssä taipua. Pajunversojen
pitää työstettäessä olla lepotilassa, sillä
heti kasvun alettua kuori rikkoontuu herkästi eikä välttämättä
enää kestä punontaa.
Oman pajupuuni punoin belgialaisella vinoruututekniikalla, jossa
on erityisen tärkeää käyttää samanpituisia
ja -vahvuisia versoja. Koska en ollut alussa riittävän
huolellinen vitsojen valinnassa, ohuimmat versot eivät kestäneet
punoksen synnyttämää jännitettä, ja jouduin
vaihtamaan ne uusiin.
Sine jakobsen neuvoo punomaan isohkot puut ruukkuun, jonka halkaisija
on vähintään 30 senttiä. Vitsojen tyvet tulee
työntää multaan vähintään 20 sentin
syvyyteen.
Ruukussa kasvavaa pajupuuta pitää kastella ahkerasti,
sillä se ei saa kuivua. Puun kasvaessa pajuihin tulee aluksi
pieniä sivuversoja, jotka napsin pois. Latvuksen sivuversojen
annan kasvaa. Kun uusi verso on riittävän pitkä,
katkaisen sen 10-20-senttiseksi. Näin latvus haarautuu ja puu
muodostaa itselleen kruunun. Puuta voi leikata ja muotoilla ympäri
vuoden.
Siirsin oman puuni talveksi ruukusta kasvimaalle, mutta silti kaksi
runkopajuista kuoli talven aikana. Belgialaisessa punoksessa kuivuneen
vitsan tilalle voi pujottaa elävän, mutta esimerkiksi
kierrettyrunkoisissa malleissa vitsan vaihto uuteen ei ole mahdollista.
Vaikka ruukkupuuni olisi kestänyt vain yhden kesän, se
oli silti vaivan arvoinen. Sisäänkäyntimme vieressä
se ehti tuottaa jo ensimmäisenä kesänä uskomattoman
paljon iloa ja hyvää mieltä sekä kerätä
ihastuneita henkäyksiä ohikulkijoilta.
Kirjallisuutta
Sine jakobsen: Levende Pileflet i krukker- på terassen og
i haven, Olivia
Vibe Gro: Elävät pajutyöt, Atena Marianne Mortensen:
Pajunpunonta, Atena

Puno puu näin
Belgialaisen puun (elävä vinoruuturunko) punontaan
tarvitset
32 tuoretta, noin 1,7-metristä punontapajun versoa, ohutta
pajua sitomiseen ja lisäksi narua.
l. Piirrä ruukkuun mullan pinnalle halkaisijaltaan noin
17-senttinen
ympyrä, jaa sen kehä kahdeksaan osaan. Tee multaan
merkkireiät.
2. Työnnä pajut pareittain reikiin niin, että
ne osoittavat kaikki
viistosti vasemmalle noin 60 asteen kulmassa.
3. Pistä loput 16 pajua pareittain edellisten väliin
osoittamaan
viistosti oikealle noin 60 asteen kulmassa.
4. Sido kaikki kahdeksan risteyskohtaa narulla yhteen siten,
että vasemmalle osoittavat pajut ovat päällä
ja oikealle
osoittavat alla.
5. Vaihda seuraavalla kierroksella sidoskohdassa oikealle osoittavat
päälle ja vasemmalle osoittavat alle. Sido ne taas
narulla.
6. Etene näin punoen aina yhden kerroksen kerrallaan.
7. Sido viimeisen kerroksen risteyskohdat ohuella pajulla.
Poista
lopuksi kaikki apunarut ja leikkaa latvat noin 20 sentin mittaisiksi.
Pajutiloja
Jos et tänä vuonna ehdi punoa elävää pajupuuta,
varaa ensi kevään materiaali ajoissa pajutiloilta. Näin
saat käyttöösi mahdollisim man tuoreet versot. Säilytä
vitsat ennen punontaa tyvet upotettuina vesiastiaan.
Koiramäen Pajutalli, p. 040 539 6641 • Marjamäen
Pajutila, p. 040 557 6208 • Tolvasen Pajutila, p. 044 036
3622 • Syvälahden Pajutila, p. (017) 648 831, syvalahti@saunalahti.fi
|